Eettiset ja ekologiset valinnat vaateostoksilla

Vaatebisnes on valitettavasti monella tapaa likaista. Uusia tuotteita ja trendejä suoltava muotiteollisuus tuottaa tekstiilejä markkinoille yhä halvemmalla hinnalla. Tosiasia on, että tehotuotannossa joudutaan usein oikomaan mutkia eettisten ja ekologisten periaatteiden kustannuksella. Harva meistä on välttynyt uutisilta, joissa iso kansainvälinen vaateketju jää kiinni esimerkiksi lapsityövoiman käytöstä. Saamme lukea liian usein siitä, kuinka vaateteollisuus saastuttaa ympäristöä halvan tuotannon maissa.

Onneksi sekä kuluttajia että uraauurtavia vaatevalmistajia on alkanut kiinnostaa sekä ympäristön että ihmisten kannalta nykyistä puhtaampi ja eettisempi vaatetuotanto. Kuluttajat kierrättävät vaatteita kirpputoreilla ja internetin avoimissa huutokaupoissa – ja muokkaavat löytämistään vaatteista itsensä näköisiä. Uusiomateriaaleja käytetään tuotantopuolella yhä innovatiivisemmin. Luomupuuvillan ja Reilun Kaupan sertifioitujen tuotteiden kysyntä ja tuotanto kasvaa maailmalla nopeasti. Monet kuluttajat haluavat pukeutua tyylilleen uskollisesti – toivoen samalla pystyvänsä jollakin tavalla myös pienentämään omaan vaatekulutukseensa liittyvää ekologista ja eettistä jalanjälkeään. Monesti elämäntapa näkyy ensimmäisenä elintarvikevalinnoissa, mutta tämä on muuttumassa. Vastuullinen kuluttaja haluaa tehdä kestäviä valintoja kaikissa arjen hankinnoissaan.

Olemme koonneet tähän vinkkejä, joiden avulla kuka tahansa voi pienentää omaa eettistä tai ekologista taakkaansa vaatehankintoihin ja vaatteiden huoltamiseen liittyen:

• Osta ajatonta ja kestävää. Hyvä design ei koskaan vanhene! Suuntaa katseesi horisonttiin: karsi ja täydennä vaatekaappiasi hiljalleen, yksi vaate kerrallaan. Näin saat koottua itsellesi toimivan perusvaatekaapin, josta löydät aina yhteensopivia vaatteita. Säästät omaa aikaasi muuhun, itsellesi tärkeään ja mielekkääseen tekemiseen ainaisen vaatteiden kanssa vatvomisen sijaan. Panosta laatuun ja hyviin materiaaleihin, ja muista, että laatu ei aina tarkoita kallista hintaa.
• Osta vain sitä, mitä oikeasti tarvitset. Kokoa vaatekaappiisi tuotteita, jotka toimivat mahdollisimman monessa eri tilanteessa. Mieti, missä kaikkialla voit vaatetta käyttää ja minkälaiseksi voit sen muuttaa esimerkiksi asusteiden avulla. Tästä hyviä esimerkkejä ovat naisten pikkumusta tai valkoinen paitapusero. Erilaisia materiaaleja ja asusteita, kuten huiveja, koruja ja vöitä yhdistellen saat vaatteestasi esiin uusia puolia uusia tilanteita varten.
• Kierrätä vaatteet, joita et käytä. Osta myös itse kierrätettyjä vaatteita. Muokkaa vanhoista vaatteista itsesi näköisiä tai vie ne ompelijan käsittelyyn. Lisää paitapuseroon pari muotolaskosta, kiinnitä jakun rintaan virkatuista lasinalusista tehty rintakoru, ompele taskuun pitsireunus tai pidennä hameen helmaa kangaspalasella. Älä turhaan säilö vaatteita, joita et ole vuosikausiin käyttänyt. Ilahduta niillä ystäviäsi – järjestäkää porukalla vaatteidenvaihtobileet.
• Tee harkittuja materriaalivalintoja. Ekologisesti ja eettisesti parhaan vaatemateriaalin valintaan ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Luonnonmateriaali ei ole automaattisesti parempi vaihtoehto kuin tekokuitu. Kuten monissa muissakin kulutusvalinnoissa, kyse on arvovalinnoista. Mieti, mikä sinulle on tärkeintä. Haluatko tukea kotimaista tuotantoa, käsityötä, Reilun Kaupan tuotantoa köyhemmissä maissa vai luomutuotantoa? Haluatko välttää keinokuituja niiden ilmastotaakan vuoksi? Arvostatko kaikkein eniten kierrätysmateriaaleja? Tästä klikkaamalla löydät lisätietoa materiaalivalintasi tukesi. Löydät kaikki mainitut materiaalit Yalon verkkokaupasta.

Luomupuuvilla versus tavallinen puuvilla

Lähes puolet kaikista maailman tekstiileistä tehdään puuvillasta, ja sen kasvatukseen käytetään 20–30% kaikista maailmassa käytetyistä tuholaismyrkyistä. Tavanomaisen puuvillan viljely aiheuttaa kiistatta merkittäviä ympäristöhaittoja. Kemikaalien käytön lisäksi puuvillan viljely vaatii runsasta keinokastelua, jonka takia viljelyalueiden vesivarannot kuivuvat ja maaperä suolaantuu. Yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan jopa 20 000–40 000 litraa vettä. Tunnetuin puuvillapeltojen keinokastelun aiheuttama ympäristötuho lienee Araljärven kuivuminen Keski-Aasiassa.

Puuvillan viljelyssä käytetyt lannoitteet aiheuttavat merkittäviä ravinnepäästöjä vesistöihin. Myös puuvillapelloilla työskentelevät ihmiset altistuvat työssään vaarallisille kemikaaleille. Kasvinsuojeluaineiden jäämät eivät häviä valmiista puuvillavaatteesta, ja vaatetta käyttävän ihmisen iho joutuu kosketuksiin viljelyssä käytettyjen aineiden kanssa.

Luonnonmukainen tuotanto on hyvä vaihtoehto runsaasti lannoitteita ja torjunta-aineita käyttävälle tehotuotannolle. Luomupuuvillaa saadaan pelloilta, joissa ei nykyisen-, eikä kolmen aikaisemman vuoden sadon viljelyssä ole käytetty kemiallisia lannoitteita, hyönteisten- tai kasvitautien torjunta-aineita tai ennen poimintaa lehtiä kuivattavia kemikaaleja. Luonnonmukaisesa tuotannossa tuholaisten torjuntaan käytetään puuvillan luontaisia vihollisia. Koska maaperä pysyy luomuviljelyssä rikkaampana, keinokastelua ei tarvita yhtä paljon kuin tavallisen puuvillan viljelyssä.

Luomupuuvillan viljelijät saavat puuvillasta takuuhinnan. Heidän toimintaedellytyksensä eivät ole riippuvaisia lannoitteiden ja torjunta-aineiden maailmanmarkkinahintojen vaihtelusta. Luomupuuvillan tuotannossa ei käytetä geenimuunneltuja organismeja (GMO).

Villa

Lampaiden kasvatus ja laiduntaminen sopivat alueille joilla maan viljely perinteisillä maatalouskasveilla on vaikeaa. Tällaisia alueita ovat ylängöt ja vuoristalueet sekä muut karut alueet. Yhdestä lampaasta saadaan keskimäärin 3,5 kiloa villaa vuosittaisessa kerimisessä. Tästä noin puolet voidaan puhdistuksen jälkeen hyödyntää tekstiilin raaka-aineena.

Villa on lämmin ja hengittävä materiaali, joka puhdistaa itse itseään. Villavaatetta ei tarvitse pestä yhtä usein kuin esimerkiksi puuvillasta tai keinokuidusta valmistettua vaatetta. Villa imee itseensä jopa 30% oman painonsa verran vettä. Villavaattetta käytettäessä iho pysyy kuivana ja lämpimänä, vaikka hieman hikoilisikin.

Villa on uusiutuva eläinperäinen raaka-aine. On totta, että lampaiden päälle saatetaan suihkuttaa torjunta-aineita loiseläimiä ja tuholaisia vastaan. Joillain alueilla isot lammaslaumat aiheuttavat myös eroosiota. Kokonaisuutena villakuidun tuottaminen ja muokkaaminen rasittaa ympäristöä kuitenkin vähän, eivätkä torjunta-aineet aiheuta lampaille oireita.

Villan tuotannon eettiset kysymykset liittyvät pitkälti lampaiden kohteluun. Viime vuosina paljon julkisuutta on saanut erityisesti Australiassa merinovillaa tuottavien merinolampaiden julma kohtelu, niin sanottu ”mulesing”, jossa lampaiden turkista ja samalla ihosta leikataan iso pala nahkaa ilman kivunlievitystä. Käytäntöä on perusteltu lihakärpäsen torjunnalla. Eläinten suojelujärjestöjen ahkeran kampanjoinnin johdosta Australian villateollisuus on luvannut lopettaa julman käytännön vuoteen 2010 mennessä.

Luomuvillan tuotannossa ja prosessoinnissa ei käytetä torjunta-aineita eikä kemikaaleja missään vaiheessa. Luomuvillan tuotanto on maailmanlaajuisesti vielä vähäistä, eikä tuotanto pysty vastaamaan kasvavaan kysyntään. Australian villantuottajien organisaation AWI:n mukaan maailman suurin villantuottaja, Australia, tuottaa 100–200 tonnia sertifioitua luomuvillaa vuosittain.

Silkki

Silkkiä on kasvatettu Kiinassa tuhansia vuosia. Nykyään silkkiä tuotetaan Kiinan lisäksi Japanissa, Venäjällä, Intiassa ja Thaimaassa. Näissä maissasilkkitoukan kotipuun Mulperin kasvatus on mahdollista. Silkkiä pidetään maailman hienoimpana tekstiilimateriaalina ja sen ylellisiä ominaisuuksia on yritetty jäljitellä useissa keinokuiduissa.

Silkki hengittää, tuntuu ihoa vasten kylmällä lämpimältä ja kuumalla viileältä. Silkki puhdistaa itse itseään, joten sitä ei tarvitse pestä niin usein kuin muista kuiduista valmistettuja vaatteita.

Silkin kasvatuksella ei ole merkittäviä ympäristövaikutuksia. Jos silkin värjäys tehdään ympäristövaikutukset minimoiden, sen ympäristötaakka on hyvin pieni.

Kuten muutkin luonnonkuidut on silkki biologisesti hajoava materiaali.

Bambu

Bambu on ruohokasvi, joka voi kasvaa jopa metrin vuorokaudessa. Se ei tarvitse kasvaakseen ja menestyäkseen lannoitteita eikä torjunta-aineita. Bambun saanti on kymmenen kertaa suurempi kuin puuvillan saanti vastaavalta pinta-alalta ilman lannoitteita.

Bambusta povataan haastajaa puuvillalle lähivuosina sen ylivoimaisten laatuominaisuuksiensa vuoksi. Se on puuvillaa pehmeämpää, tuntuu silkkimäiseltä ja sisältää antibakteerisia ominaisuuksia. Bambusta valmistettu tekstiili suodattaa UV –säteilystä jopa 90%. Lisäksi se imee kosteutta tehokkaasti ja tämän vuoksi se on esimerkiksi suosittu materiaali vauvojen kestovaipoissa. Bambu hengittää erinomaisesti ja tuntuu kuumalla ilmalla ihoa vasten viileältä ja kylmällä ilmalla lämpimältä. Bambun tuntua iholla voisi kuvata yhdistelmäksi silkkiä ja puuvillaa. Se soveltuu ominaisuuksiensa takia erinomaisesti lasten-ja alusvaatteiden materiaaliksi.

Kun bambua jalostetaan viskoosiksi, käytetään kemikaaleja, joilla on omat ympäristövaikutuksensa, eikä prosessi ole tämän johdosta valitettavasti täysin saasteeton. Prosessia kuitenkin kehitetään jatkuvasti puhtaammaksi. Toivottavasti jatkossa myös bambun jalostus on yhtä ekologista kuin raaka-aineen tuotanto.

Kierrätyspolyesteri, PET

PET-kierrätyspolyesterin raaka-aineena käytetään meillekin tuttuja PET-muovipulloja. Vaikka keinokuitujen tuotanto pohjautuu öljyyn ja on paljon energiaa vievää, pystytään polyesterin elämää hyödyntämään jatkokäytössä uuden vaatemateriaalin sijasta.

• Selvitä, missä ja miten ostamasi vaate on valmistettu. Valtaosa kuluttajille nykyään tarjolla olevista vaatteista valmistetaan halpatuotannon maissa. Muotia tuotetaan yhä nopeammin, yhä halvemmalla ja yhä useammin sosiaalisista tai ympäristövaikutuksista piittaamatta. Kuluttaja ei välttämättä tule miettineeksi ostamansa tuotteen alkuperää tai ymmärä, kuinka pitkän ketjun tuloksena kyseinen tuote on ostoskassiin päätynyt.
  
  Samaan aikaan kun pikamuodin hinnat laskevat ja vaateketjujen kannattavuutta maksimoidaan kilpailun kiristyessä, yhä pienempi osuus lopputuotteen hinnasta jää tuotteiden valmistajille köyhissä maissa. Minimaalisen palkan lisäksi työntekijät joutuvat usein työskentelemään ilman heitä suojelevaa työlainsäädäntöä. Mikäli lainsäädäntöä on, sen toteutumista ei välttämättä valvota. Tekstiiliteollisuudessa lapsityövoiman käyttö on tunnetusti iso ongelma.
  
  Jokainen kuluttaja varmasti ymmärtää, että kahden euron hintaisesta t-paidasta ei voi jäädä tuotteen ompelijalle Aasiassa montaakaan senttiä. Tuotteen halpa tai kallis hinta ei kuitenkaan aina kerro, onko vaate tuotettu eettisesti. Olennaista on pyrkiä tuntemaan tuotteen alkuperä ja valmistajan toiminnan eettiset ja ekologiset periaatteet mahdollisimman tarkasti. Erilaiset sertifiointimerkit ja niiden myöntämisen taustalla olevat standardit auttavat kuluttajaa siitä huolimatta, että maailmanlaajuisesti sertifiointijärjestelmien määrä on valtava.
  
  Kotimaisen tai lähellä tuotetun tuotteen suosiminen on hyvä valinta jo siksi, että Suomessa ja muissa Euroopan maissa lainsäädäntö määrittelee minimitason niin ympäristön suojelulle kuin työntekijöiden oikeuksillekin. lähellä tuotettu vaate ei kuormita ympäristöä kuljetuksensa vuoksi lainkaan samassa mittakaavassa kuin toiselta puolelta maailmaa rahdattu tuote.
  
  Reilu kauppa pyrkii poistamaan kehitysmaiden köyhyyttä kaupan avulla. Reilun kaupan merkkijärjestelmä pyrkii puuttumaan maailmakaupan rakenteellisiin ongelmiin kaupallisen yhteistyön avulla. Järjestelmän tavoitteena on tukea kehitysmaiden pientuottajia, jotta he voisivat toimia kansainvälisillä markkinoilla tasa-arvoisina toimijoina saaden tuotteistaan reilun korvauksen. Samalla he vaikuttavat myös oman elinympäristönsä hyvinvointiin. Reilun kaupan merkki on puolueeton maksullinen sertifikaatti. Sitä voi käyttää kaikissa tuotteissa, jotka on tuotettu Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti. Järjestelmän kriteerit asettaa Fairtrade Labelling Organizations International (FLO).
• Kiinnitä huomiota vaatteiden pesuun ja huoltoon. Iso osa vaatteen elinkaaren ympäristövaikutuksista aiheutuu vaatteen pesusta. Älä pese vaatetta turhaan, tuulettaminenkin riittää usein! Valitse materiaaleja, jotka puhdistavat itse itseään kuten villa ja silkki ja vaativat pesua vain harvoin. Tiesitkö, että myös bambulla on antibakteerisia ominaisuuksia? Tarkista pesulaput ennen vaateostosta, ja harkitse pitkään kemiallista pesua edellyttävien vaatteiden ostamista. Kiinnitä huomioita myös pesuohjelmiin ja -aineisiin. Tarvitseeko pyykkisi todella +60 asteen pesun vai riittäisikö +40 tai +30 astetta? Pese vain täysiä koneellisia ja vältä kuivausrummun käyttöä. Valitse ympäristömerkitty, fosfaatiton ja mielellään kotimainen pesuaine. Tiesitkö, että saatavilla on myös biologisesti hajoavia pesupähkinöitä?