Eettiset ja ekologiset valinnat vaateostoksilla

Vaatebisnes on valitettavasti likaista monella tapaa. Yhä nopeammassa tahdissa uusia tuotteita ja trendejä syöltävä muotiteollisuus tuottaa tekstiilejä yhä halvemmalla hinnalla. Tosiasia kuitenkin on, että yhä tehokkaampi tuotanto joutuu usein oikomaan mutkia eettisten ja ekologisten periaatteiden kustannuksella. Harva meistä on esimerkiksi välttynyt uutisilta, joissa iso kansainvälinen vaateketju on taas jäänyt kiinni lapsityövoiman käytöstä, tai kuinka vaateteollisuus saastuttaa ympäristöä halvan tuotannon maissa.

Onneksi kuitenkin lähivuosina sekä kuluttajia että tiettyjä uraauurtavia vaatevalmistajia on alkanut kiinnostamaan myös ympäristön ja ihmisten kannalta puhtaampi ja eettisempi vaatetuotanto. Kierrättämisestä on tullut yhä laajempien joukkojen harrastus internetin kaikille avoimien huutokauppojen myötä ja uusiomateriaaleja käytetään yhä innovatiivisempiin tuotteisiin. Samaan aikaan luomupuuvillan ja Reilun Kaupan sertifioitujen tuotteiden kysyntä ja tuotanto kasvaa maailmalla hurjalla vauhdilla. Yhä useampi kuluttaja haluaa edelleen pukeutua tyylilleen uskollisesti, mutta toivoo pystyvänsä jollain tapaa myös pienentämään omaan vaatekulutukseensa liitttyvää ekologista ja eettistä jalanjälkeään. Ekologinen ja eettinen elämäntapa eivät enää rajoitu esimerkiksi vain elintarvikevalintoihin, vaan moni vastuullinen kuluttaja haluaa tehdä kestäviä valintoja kaikissa arjen hankinnoissaan.

Olemme koonneet vinkkejä, joiden avulla kuka tahansa voi pienentää omaa eettistä tai ekologista taakkaansa vaatehankinto ja puntaroidessaan ja vaatteita huoltaessaan:

• Osta ajatonta ja kestävää. Hyvä design ei mene koskaan pois muodista! Pikkuhiljaa karsimalla ja pienillä täydennyksillä saat koostettua toimivan perusvaatekaapin josta löydät aina jotakin päällepantavaa ja saat aikasi käytettyä muuhun, tärkeämpään tekemiseen kuin vaatteiden kanssa vatvomiseen. Panosta laatuun ja hyviin materiaaleihin. Laatu ei aina tarkoita kallista hintaa.
• Osta vain sitä mitä oikeasti tarvitset. Mieti mihin tilaanteeseen vaate sopii ja osta sellaisia tuotteita, jotka toimivat mahdollisiman monessa eri tilanteessa ja muuntuvat helposti esimerkiksi asusteiden avulla. Tästä esimerkkinä naisten pikkumusta tai valkoinen paitapusero.
• Kierrätä käyttämättömät vaatteesi. Osta myös itse kierrätettyjä vaatteita. Tuunaa vanhoista vaatteista uusia, tai vie ne ompelijan käsittelyyn. Älä säilö vaatteita joita et ole käyttänyt vuosikausiin, ilahduta niillä mielummin ystäviäsi. Järjestäkää porukalla vaatteidenvaihtobileet.
• Mieti mistä materiaalista valmistettuja vaatteita ostat. Ekologisesti ja eettisesti parhaan vaatemateriaalin valintaan ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Luonnonmateriaali ei ole automaattisesti parempi vaihtoehto kuin tekokuitu. Kuten monissa muissakin kulutusvalinnoissa, kyse on arvovalinnoista. Haluatko tukea kotimaista tuotantoa, käsityötä, Reilun Kaupan tuotantoa köyhemmissä maissa vai luomutuotantoa? Haluatko välttää keinokuituja niiden ilmastotaakan vuoksi? Kenties taas kierrätysmateriaalit ovat sinusta kaikkein eettisin valinta.

Luomupuuvilla versus tavallinen puuvilla

Lähes puolet maailman kaikista tekstiileistä on puuvillaa ja sen kasvatukseen käytetään 20-30% kaikista käytetyistä maailman tuholaismyrkyistä. Tavanomaisen puuvillan viljely aiheuttaa kiistatta merkittäviä ympäristöhaittoja. Kemikaalien käytön lisäksi puuvillan viljely vaatii runsasta keinokastelua, jonka takia vesivarannot kuivuvat ja maaperä suolaantuu puuvillan viljelyalueilla. Yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan jopa 20 000–40 000 litraa vettä. Tunnetuin puuvillapeltojen keinokastelun aiheuttama ympäristötuho lienee Araljärven kuivuminen Keski-Aasiassa.

Puuvillan viljelyssä käytetyt lannoitteet aiheuttavat merkittäviä ravinnepäästöjä vesistöihin. Lisäksi puuvillapelloilla työskentelevät ihmiset altistuvat työssään vaarallisille kemikaaleille. Kasvinsuojeluaineista jää myös jäämiä itse valmiiseen puuvillavaatteeseen, jolloin ihmisen iho joutuu kosketuksiin näiden aineiden kanssa.

Luonnonmukainen tuotanto on vaihtoehto runsaasti lannoitteita ja torjunta-aineita käyttävälle tehotuotannolle. Luomupuuvillaa saadaan pelloilta, joissa ei tämän, eikä kolmen aikaisemman vuoden sadon viljelyssä ole käytetty kemiallisia lannoitteita, hyönteisten- eikä kasvitautien torjunta-aineita, eikä ennen poimintaa lehtiä kuivattavia kemikaaleja. Tuholaisten torjunnassa käytetään puuvillan tuholaisten luontaisia vihollisia. Koska maaperä pysyy luomuviljelyssä rikkaampana, ei keinokastelua tarvita yhtä paljon kuin tavallisen puuvillan viljelyssä.

Luomupuuvillan viljelijät saavat puuvillasta takuuhinnan eikä heidän toimintaedellytyksensä ole riippuvainen lannoitteiden ja torjunta-aineiden maailmanmarkkinahintojen vaihtelusta. Luomupuuvillan tuotannosssa ei käytetän geenimuunneltuja organismeja (GMO).

Villa

Lampaiden kasvatus ja laiduntaminen sopivat alueille joilla maan viljely perinteisillä maatalouskasveilla on vaikeaa, kuten ylängöillä ja vuoristoissa tai liian karuilla alueilla. Yhdestä lampaasta saadaan keskimäärin 3,5 kiloa villaa vuosittaisessa kerimisessä ja tästä noin puolet voidaan puhdistuksen jälkeen hyödyntää tekstiilin raaka-aineena.

Villa on lämmin ja hengittävä materiaali ja se puhdistaa itse itseään, jolloin villavaatetta ei tarvitse pestä niin usein kuin esimerkiksi puuvillasta tai keinokuidusta valmistettua vaatetta. Villa imee itseensä jopa 30% oman painonsa verran vettä. Villavaatteen käyttäjän iho pysyy kuivana ja lämpimänä vaikka hän hikoilisikin.

Villa on uusiutuva eläinperäinen raaka-aine. Lampaita saatetaan suihkuttaa torjunta-aineilla loiseläimiä ja tuholaisia vastaan ja joillain alueilla isot lammaslaumat aiheuttavat eroosiota. Kokonaisuutena villakuidun tuottaminen ja muokkaaminen rasittaa ympäristöä kuitenkin vähän, eivätkä torjunta-aineet aiheuta lampaille oireita.

Villan tuotannon eettiset kysymykset liittyvät pitkälti lampaiden kohteluun. Lähivuosina paljon julkisuutta on saanut erityisesti Australiassa merinovillaa tuottavien merinolampaiden julma ”mulesing”-käytäntö jossa lampaiden turkista ja samalla ihosta ajetaan iso pala nahkaa ilman kivunlievitystä lihakärpäsen torjunnan takia. Eläinten suojelujärjestöjen ahkeran kampanjoinnin johdosta Australian villateollisuus on luvannut lopettaa tämän julman käytännön vuoteen 2010 mennessä.

Luomuvillan tuotannossa ja prosessoinnissa ei käytetä torjunta-aineita eikä kemikaaleja missään vaiheessa. Luomuvillan tuotanto on maailmanlaajuisesti vielä vähäistä, eikä tuotanto pysty vastaamaan kasvavaan kysyntään. Australian villantuottajien organisaation AWI:n mukaan Australia, maailma suurin villantuottaja, tuottaa tällä hetkellä vuosittain 100-200 tonnia sertifioitua luomuvillaa.

Silkki

Silkkiä on kasvatettu Kiinassa tuhansia vuosia. Nykyään silkkiä tuotetaan Kiinan lisäksi Japanissa, Venäjällä, Intiassa ja Thaimaassa, joissa silkkitoukan kotipuun, Mulperin, kasvatus on mahdollista. Silkkiä pidetään maailman hienoimpana tekstiilimateriaalina ja sen ylellisiä ominaisuuksia on yritetty jäljitellä useissa keinokuiduissa.

Silkki hengittää, tuntuu ihoa vasten kylmällä lämpimältä ja kuumalla viileältä. Silkki puhdistaa itse itseään, joten sitä ei tarvitse pestä niin usein kuin muista kuiduista valmistettuja vaatteita.

Silkin kasvatuksella ei ole merkittäviä ympäristövaikutuksia. Jos silkin värjäys tehdään ympäristövaikutukset minimoiden, on silkin ympäristötaakka hyvin pieni.

Kuten muutkin luonnonkuidut on silkki biologisesti hajoava materiaali.

Bambu

Bambu on ruohokasvi, joka voi kasvaa jopa metrin vuorokaudessa, eikä tarvitse kasvaakseen ja menestyäkseen lannoitteita eikä torjunta-aineita. Bambun saanti on ilman lannoitteita kymmenen kertaa suurempi kuin puuvillan saanti vastaavalta pinta-alalta.

Bambusta povataan haastajaa puuvillalle lähivuosina sen ylivoimaisten laatuominaisuuksiensa vuoksi. Bambu on puuvillaa pehmeämpää, silkintuntuisempaa ja sillä on antibakteerisia ominaisuuksia. Bambutekstiili suodattaa UV –säteilystä jopa 90%. Bambu imee kosteutta tehokkaasti ja tämän vuoksi se on esimerkiksi suosittu materiaali vauvojen kestovaipoissa. Bambu hengittää erinomaisesti ja tuntuu iholla viileältä kuumalla ilmalla ja lämpimältä kylmällä ilmalla. Bambun tunnetta iholla voi kuvata yhdistelmällä silkkiä ja puuvillaa. Bambu soveltuu ominaisuuksiensa takia erinomaisesti lasten-ja alusvaatteiden materiaaliksi.

Bambun jalostuksessa viskoosiksi käytetään kemikaaleja joilla on omat ympäristövaikutuksensa, eikä prosessi ole tämän johdosta valitettavasti täysin saasteeton. Prosessia kuitenkin kehitetään jatkuvasti puhtaammaksi, joten toivottavasti jatkossa myös bambun jalostus tulee olemaan yhtä ekologista kuin itse raaka-aineen tuotanto.

Kierrätyspolyesteri, PET

PET –kierrätyspolyesterin raaka-aineena käytetään meillekin tuttuja PET –muovipulloja. Vaikka keinokuitujen tuotanto pohjautuu öljyyn ja on paljon energiaa vievää, pystytään polyesterin elämää jatkamaan näin hyötykäytössä uuden vaatemateriaalin sijasta.

• Selvitä missä ostamasi vaate on valmistettu. Valtaosa kuluttajille nykyään tarjolla olevista vaatteista valmistetaan halpatuotannon maissa. Muotia tuotetaan yhä nopeammin ja yhä halvemmin,usein laajemmista sosiaalisista tai ympäristövaikutuksista piittaamatta. Usein myöskään kuluttaja ei tule miettineeksi ostamansa tuotteen alkuperää tai ymmärtäneeksi kuinka pitkän ketjun tuloksena kyseinen tuote on päätynyt kuluttajan ostoskassiin.
  
  Samaan aikaan kun pikamuodin hinnat laskevat ja vaateketjujen kannattavuutta maksimoidaan kiristyvässä kilpailussa, jää yhä pienempi osuus lopputuotteen hinnasta tuotteiden valmistajille köyhemmissä maissa. Näissä maissa minimaalisen palkan lisäksi työntekijät joutuvat usein työskentelemään ilman heitä suojelevaa työlainsäädäntöä, tai sen toteutumista ei valvota. Tekstiiliteollisuudessa myös lapsityövoiman käyttö on tunnetusti iso ongelma.
  
  Jokainen kuluttaja varmasti ymmärtää, että jos t-paidan hinta on pari euroa, ei siitä jää tuotteen ompelijalle Aasiassa montaakaan senttiä. Ei kuitenkaan pidä tuudittautua uskomaan, että tuotteen kallis hinta olisi tae tuotteen eettisyydestä, vaan pyrkiä tuntemaan tuotteen alkuperä ja sen valmistajan toiminnan eettiset ja ekologiset periaatteet mahdollisimman tarkasti. Erilaiset sertifiointimerkit ja niiden myöntämisen taustalla olevat standardit auttavat kuluttajia, vaikkakin maailmanlaajuisesti kaikkien sertifiointijärjestelmien määrä on valtava.
  
  Kotimaisen tai lähellä tuotetun tuotteen suosiminen on hyvä valinta jo sen takia, että Suomessa ja muissa Euroopan maissa lainsäädäntö määrittelee minimitason niin ympäristön suojelulle kuin työntekijöiden oikeuksillekin. Lisäksi lähellä tuotettu tuote ei aiheuta niin paljoa ympäristökuormitusta kuljetusten osalta kuin toiselta puolelta maailmaa rahdattu tuote.
  
  Reilu kauppa pyrkii sen sijaan poistamaan kehitysmaiden köyhyyttä kaupan avulla. Reilun kaupan merkkijärjestelmä pyrkii puuttumaan maailmakaupan rakenteellisiin ongelmiin kaupallisen yhteistyön avulla. Järjestelmän tavoitteena on tukea kehitysmaiden pientuottajia, jotta he voisivat toimia kansainvälisillä markkinoilla tasa-arvoisina toimijoina jotka saavat tuotteistaan reilun korvauksen. Samalla he vaikuttavat myös oman työnsä kautta elinympäristönsä hyvinvointiin. Reilun kaupan merkki on puolueeton maksullinen sertifikaatti. Sitä voi käyttää kaikissa tuotteissa, jotka on tuotettu Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti. Järjestelmän kriteerit asettaa Fairtrade Labelling Organizations International (FLO).
• Huomio vaatteiden pesuun ja huoltoon. Iso osa vaatteen koko elinkaaren ympäristövaikutuksista aiheutuu vaatteen pesusta. Älä siis pese vaatetta turhaan, myös tuulettaminen riittää usein. Valitse materiaaleja joita ei tarvitse pestä usein. Esimerkiksi villa ja silkki puhdistavat itse itseään ja niitä tarvitsee pestä hyvin harvoin. Myös bambulla on antibakteerisia ominaisuuksia. Harkitse sellaisten vaatteiden ostoa jotka edellyttävät kemiallista pesua. Valitse pesuohjelma huolella. Tarvitseeko pyykkisi todella +60 asteen pesun vai riittäisikö +40 tai +30 astetta? Pese vain täysiä koneellisia ja vältä kuivausrummun käyttöä. Kiinnitä kaupassa huomio ostamaasi pesuaineeseen. Valitse ympäristömerkitty, fosfaatiton ja mielellään kotimainen tuote.